Dislokaatio

Dislokaatiot ovat kiteisissä aineissa esiintyviä viivamaisia tai nauhamaisia kidevirheitä ja niitä syntyy mm. jähmettymisen yhteydessä, plastisessa deformaatiossa, tai säteilytettäessä metallia. Viivamaisuus tarkoittaa sitä, että dislokaation koko poikkeaa atomikokoluokasta vain yhdessä paikkaulottuvuudessa. ^[1]

Dislokaatioiden määrä metalleissa on huomattavan suuri. Jopa aineessa joka on valmistettu hitaasti jäähdyttämällä dislokaatioita esiintyy noin tuhat neliömillimetrillä. Suuren jännityksen vaikutuksesta dislokaatioiden tiheys voi olla jopa miljardi dislokaatiota neliömillimetrillä. ^[2]

Kiteisissä aineissa dislokaatioiden liike on tärkein plastista deformaatiota aiheuttava tekijä. Esimerkiksi raudan ja kuparin helppo muokattavuus perustuu siihen, että dislokaatioiden liike näissä materiaaleissa on helppoa, kun taas teräksen lujuus johtuu siitä, että dislokaatioiden liike on rajoitettua.

1. ↑ Hirth, J. P., Lothe, J., Theory of Dislocations, 2nd edition, Krieger Publishing Company, Malabar, Florida, 1982 reprint 1992
2. ↑ Callister, W. D., Materials Science and Engineering, 4th edition, John Wiley & Sons. Inc, New York, 1996, s. 150